Teatteri-rakennus. Vaikka rakennuksen julkisivunäytti puupalkeilta, se oli tehty kokonaan betonista. |
Näkymä teatterin sisäänkäynniltä: ulkopuolella oli jonkinlainen puutarha, joka näkyi ehkä hiukan paremmin autolla saapuville vieraille. |
Kabuki-teatteri on 1600-luvulla peräisin oleva japanilaisen teatteritaiteen muoto, jolla on pitkä ja värikäs historia. Alun perin naisnäyttelijät olivat mukana näytelmissä, mutta prostituution takia naisnäyttelijät kiellettiin. Nykyisin kabuki-näytelmän kaikkia rooleja esittävät siis miehet. Näyttelijät erikoistuvat tietyntyylisiin rooleihin, esimerkiksi esittämään vain naisrooleja. Naisellinen vaikutelma saadaan aikaan toki korkealla äänellä, meikillä ja vaatteilla, mutta tämän lisäksi näyttelijät pitävät käsiään lähellä vartaloa, liikkuvat polvet yhdessä ja kävelevät hiippailevin askelin.
Kabukiin kuuluu monia elementtejä, jotka ovat tunnettu länsimaisessa taiteessa lähinnä elokuvista. Juonen huippukohdissa näyttelijä heiluttaa käsiään ja pyörittää päätään luoden kasvoilleen ilmeen joka kuvastaa hahmon sen hetkistä mielentilaa. Käsien ja pään heiluttelu saa katsojan keskittymään näyttelijän kasvoihin ja se toimii samoin kuin zoomaus lähikuvaan elokuvissa. Hahmojen askeleet tehdään erillisillä puupaloilla aivan kuin elokuvien äänitehosteet ja hahmojen vaatteita voi olla liikuttamassa mustiin pukeutuneet avustajat. Lisäksi näyttävin osio kabukissa ovat erilaiset pyörivät ja liikkuvat lavasterakennelmat. Muumien Vaarallisen Juhannuksen teatteri muistuttaakin jonkin verran kabuki-teatteria liikkuvine lavoineen ja nopeasti vaihtuvine taustoineen.
Olin itseasiassa yllättynyt kuinka suomalainen juoni kabuki-näytelmällä oli. Näytelmä kertoi köyhästä perheestä, jonka tytär oli päätynyt maaherran hoviin töihin. Tytär oli tapettu syyttömänä juorujen perusteella ja tyttären veli janosi oikeutta turhaan kuolleen siskonsa puolesta. Tyttären ystävätär tuli tuomaan taloon surunvalittelut ja reilun kolmen litran saketonkan. Veljen vaimo varoitti tätä etukäteen juomasta sakea, sillä veli oli aiheuttanut harmia ennenkin humalapäissään. Viinan piru oli kuitenkin vahvempi ja veli kumosi tonkan vaimonsa sekä isänsä vastusteluista huolimatta. Kuten monet suomalaiset miehet historiassa, myös näytelmän japanilainen mies päätti lähteä isottelemaan kännissä ja lähti uhoamaan maaherran hoviin. Tässä vaiheessa juoni muuttuu ehkä enemmän japanilaiseksi, sillä miehen vaimo yrittää kovasti estää tätä ja lopuksi maaherra suostuu antamaan suuren rahasumman korvauksena miehen siskon hengestä.
Kabuki-teatteri on osa UNESCOn aineetonta kulttuuriperintöä. Jos kabuki kiinnostaa enemmän, suosittelen englanninkielistä Japanologia-sarjan jaksoa, joka löytyy täältä.
Näyttämön esirippuna toimi upea kudottu kangas. Normaalisti näytöksen ja lavasteiden vaihdot voidaan tehdä yleisön edessä, mutta tällä kertaa ne tehtiin esiripun takana. |
Kuva teatterin katsomosta. Koska kyseessä oli kansallisteatteri, jossa esitettiin myös länsimaalaisia näytelmiä, katsomo oli melko länsimaalainen. |
Yleiskuva teatterin aulasta. Mielestäni teatterin aula oli hyvin kaunis ja pidin erityisesti tilan valaisimista. Japanilaiseen tyyliin aulassa oli tietenkin liukuportaat. |